Yhteystietoja ja faktoja

Viikon päästä olen saapunut Namibiaan! Tänään kokousteltiin parin muun lähtijän kanssa tuossa ja valmistelut ja fiilistelyt saavat nyt vauhtia alleen. Sain tietää namibinanumeroni, siihen saa soittaa: +264 81 3820 280 ja suomennumerooni +358 405458963 tekstiviestejä kiitos. ja mikään ei ole hienompaa maailman äärissä kuin saada paperipostia! sitä saa lähettää syyskuun aikana osoitteeseen Sanna Yli-Koski/Dahsten c/o ELCIN Nkurenkuru High School, P.O.Box 6025, Nkurenkuru via Rundu, Namibia, Africa. Loka-marraskuun postilähetyksille kerron Windhoekin osoitteeni kun saan syyskuussa tietooni sen. Ensisijaisesti kirjoitan tätä blogia, ja käytän nettiin päästessäni myös messengeriä (zaanuli_85@netti.fi) ja facebookia (Sanna Yk) yhteydenpitoon sähköpostin ohella, jota voi siis lähettää sannayk@gmail.com tai sanna.yli-koski@evl.fi. Vanhat nettipäiväkirjani irc-galleriassa (zaanuli) Nepalista ja Swazimaasta eivät siis siellä saa seuraa enää Namibiankokemuksista (mutta vanhat on luettavissa). Tässä tuli nyt varsin pitkä ja kaikenkattava yhteystieto-info.

Kun ei vielä ole jakaa kokemuksia, jaan faktaa eli hyödynnän nettipäiväkirjaa omaankin Namibia-tietouden kertaamiseen. Ensin joudun tuottamaan pettymyksen, mikäli joku ajattelee minun menevän Ambomaalle. Ehei, se on "naapurilääni", minä menen asumaan Kavangolle. Ambomaa eli Ovamboland on laaja maa-alue pohjois-Namibiassa ja osittain Angolankin puolella, nimi tulee ambojen eli ovambojen heimosta ja heidän kielestään ja juontaa juurensa menneiltä vuosisadoilta. Namibia ja Ambomaa ei siis ole aivan sama asia.

Ovambojen lisäksi heimoja ja kieliä on nykyisen 19-vuotiaan Namibian alueella mm. hereroja, kavangoja, damaroita, namoja, saneja eli bushmanneja, khoita. 87 % on mustia afrikkalaisia, 6%valkoisia ja 6 värillisiä. Valkoihoisista mielenkiintoisesti yli puolet puhuu afrikaansia, kolmannes saksaa ja vain kymmenesosa englantia. Englanti on kuitenkin Namibian virallinen kieli, ainoa sellainen. Afrikaans ja saksa juontavat juurensa siirtomaa-ajoilta. Namibiahan kuului Saksalle ja on kuulunut myös Etelä-Afrikalle, vastentahtoisesti ja sotaisasti molemmille.

Namibiaa kutsutaan toisinaan leikkimielellä Suomen siirtomaaksi, joka johtuu Marteista. Etenkin Ahtisaresta itsenäistymisen avustajana ja Rautasesta ensimmäisenä suomalaisena läheystyöntekijänä. Hänen työnsä on jatkunut niin, että 80-90 % väestöstä on kristittyjä, joista yli puolet on evankelis-kristittyjä eli kuuluu kirkkoon, jonka palveluksessa työskentelen. (Onkohan Namibian ja Suomen ev-lut. kirkoissa kohta yhtä suuri osuus maiden väestöstä?) On myös mm. katolilaisia, anglikaaneja, metodisteja ja perinteisten afrikkalaisten uskontojen seuraajia, ja Afrikassahan nämä paljolti elävät rinta rinnankin, etenkin hädän hetkellä tuntuu olevan paras mennä monen mielestä noitatohtorin ja papin puheille, vähintään molempien(lääkäriä voi sitten kolmantena harkita, mutta kyllä afrikkalaisessa ajattelussa tuo uskonnollisuus näkyy).

Väestöstä puheen ollen, väkeä on pari miljoonaa, eli Suomeen suhteutettuna väkeä reilu puolet vähemmän ja maata 2,5kertaisesti Suomen verran. Suurin osa asumiseen huonosti sopivaa, esimerkiksi Namibin ja Kalaharin autiomaat (tahdon pulkkailemaan hiekkadyyneille!) Asun Kavango-joen lähettyvillä, joka on pohjoisessa Namibian ja Angolan raja (toisella puolella olisi mukava käydä, mutta uida en voi Angolaan krokotiili-, virtahepo- ja ameeba-vaarojen vuoksi ja viisumi on viisasta omistaa ja muitakin matkavalmisteluja rajajoen ylitykseen tehdä).

Namibiassa leipää tienataan mm. maataloustyöstä ja karjanhoidosta(puolet namibialaisista), kalastuksesta, matkailusta, ja kavostoiminnasta - maa on tunnettu timanteista ja kullasta ja uraanista myöskin muun muassa. Kolmannes väestä elää köyhyysrajan alla, maaseudulla n. 42 % väestä. Köyhyys on silti vähentynyt ja Namibia on monin tavoin mittailtuna kehittyvä maa: perusopetus, sukupuolten tasa-arvo ja tyttöjen koulutus, terveydenhoito ja puhtaan veden saanti ovat vuosituhattavoitteista edenneet. HIV kuitenkin laskee keskiverto-elinikää (nyt 49v) ja lapsikuolleisuus on yhä korkealla. Katastrofivalmiuden edistäminen on myös ajankohtaista ja keskeistä, tänä vuonna keväällä tulvat olivat niin pahat, että tulvapakolaisleirejä perustettiin, monilta kyliltä meni toimeentulo, koteja tuhoutui ja kouluja suljettiin. Tulva-aikana ja tiiviisti leiriytyneinä mm. malaria on isompi riski ja esimerkiksi malariaverkkoja tarvittaisiin maassa lisää (niitähän voi toisenlaisina lahjoina ostella sekä Kirkon Ulkomaanavulta että Suomen Lähetysseuralta).

Suomen Lähetysseura täyttää tänä vuonna 150 vuotta ja millään muulla suomalaisella kansalaisjärjestöllä ei ole läheskään yhtä pitkää työkokemusta samalla alueella kuin Lähetysseuralla Namibiassa, joten olen kiinnostavalla näköalapaikalla syksyn ajan! Lähetysseuan juhlavuoden tapahtumissa onkin käytetty iskulausetta "Extreme-matkoja jo 150 vuotta!" ja vaikka paljon on muuttunut ajoista jolloin ensimmäiset suomalaiset uhrasivat elämäänsä ja usein myös henkensä tulemalla Namibiaan ilman rokotuksia, lääkityksiä ja taustatietoa kohteesta, niin kaipa minäkin jollakin tapaa voin fiilistellä extreme-matkalle lähteväni maaseudulle myrkkykäärmeitä ja leopardeja bongailemaan:) vaikkakin kotonakin jopa internet-yhteys ja pöydällä puhelimia kaksin kappalein... eikä nuo mitään todennäköisiä tosivaaroja ole nuo luetellut eläimetkään mulla siellä, mutta on niitä olemassa seudulla. Onneksi osaan karkoittaa kobrat jo Swazimaan ajalta ja muuta hyödyllistä ja mullahan on aina yleensä turvamies mukana (=toinen harjoittelija). Ja olen jo tullut tutuksi Lariam-malarialääkkeen kanssa, eli sekin sairausvaara minimoitu, eikä ole tullut paljon mainostettuja painajaisia haittavaikutuksina.

Minulle selvisi tänään, että matkani Namibiankotiini päättyykin keskiviikon sijasta perjantaina tai lauantaina, poikkeamma lähettien (suomalaisten) kokoukseen! Se on jee, voi luoda kontakteja ja päästään heti kättelyssä jo safariajelulle ja kokoustelun ohessa ensityötehtävinä lastenhoitoa, ei paha.

Päätteeksi poiminta eteläisen Afrikan ajo-ohjeista lentojen järjestäjältäni: "muita tiellä liikkujia pitää varoa, etenkin takseja, kuduja, lehmiä, aaseja ja ihmisiä". Muistakaahan tekin tämä Suomen iltojen pimetessä! Kuulumisiin! Kun jaksoit lukea koko tekstin, sanon: Mbandu zonene eli kiitos paljon : )!

fiilistelyä kaksi viikkoa ennen lähtöä

Morokeni! Eli kuangaliksi moi:)

lähtövalmistelut ja -fiilistelyt ovat jo vauhdikkailla kierroksilla pyörimässä, ainakin päässä, jonkin verran myös jo konkreettisina asioiden hoitelemisina, niitä lisää ensi viikolla ahvenanmaan lomalta palattuani.

Olen siis matkalla Suomen Lähetysseuran (ihan SLS vaan) esikoulutus- nimisen kurssin työalueharjoitteluun. Namibia ehdotettiin kohteeksi, kun toivoin harjoittelua ensisijaisesti työtehtäväkriteerein: ensisijainen toive ja tavoite on perehtyä yhden Suomen suurimman ja kaikkein vanhimman kansainvälistä kristillistä ja kehitysyhteistyötä tekevän järjestön kummilapsityöhön.

1.9- 13.10 asustan pohjois-Namibiassa Nkurenkurussa, 2000 hengen "kaupunki", jossa vain muutama valkoinen. Kieleni: suomi Dahlstenin perheen ja harjoittelijakollegan (nuorisotyönopiskelijapoika) kanssa, englanti useimmissa työtehtävissä, kuangali, ndonga ja elekieli missä vain liikkuessa, osaan jo kysellä hieman miten on nukuttu (eli mitä kuuluu meikäläisittäin). Nkurenkurussa työni liittyy joillain erilaisilla tavoilla Nkurenkurun yläaste-lukioon, jossa kummioppilaita, ja Kavangon alueen krisitllisen kasvatustyön kehittämiseen.

Lokakuun puolivälin jälkeen asun Windhoekissa eli pääkaupungissa ja pääsen sukeltamaan Katuturaan ("tänne emme jää"- suora käännös slummin nimestä) slummipäiväkotityöhön, esikouluiksi kutsutaan, mutta lapset n. 3-5v. Pääkaupungissa on lisää meitä harkkareita myös. Myös hiv-työhön ja yleisesti seurakuntaelämään koitan tutustua täällä. Namibiassa SLS:n yhteistyökumppani on Namibian ev.lut. kirkko(ELCIN), joka on iso.

SLS tukee ja kanssatekee Namibiassa kolmenlaista työtä karkeasti, seurakunta- ja julistustyö (mm. suht tunnetut Löytyt on kehittämässä seurakuntien musiikkityötä) toiseksi diakoniatyö ja yhteiskunnallinen työ (johon nuo yläaste-lukio ja esikoulut ja kummilapsityö liittyvät) ja hiv-työ, jota tehdään CUAHA-verkoston yhteydessä. Palaan muuten maailman AIDS-päivänä 1.12, viime vuonna Suomessa oli todella heikosti osallistujia kyseisen päivän hienoissa seminaareissa, messuissa ynnä muissa helsingissä, joten toivottavasti tänä vuonna olis hitusen aktiivisempaa. Namibia on maailman Hiv-tilastojen kolmonen n. 20 %:lla (en ole varma mikä on se kakkonen Swazimaan jälkeen, varmaan jokin Namibian naapureista eli Angola, Botswana, Sambia, Zimbabwe,Etelä-Afrikka, voisin villisti veikata). Toivottavasti pääsee jossain noista käymään, lokakuun puolivälissä ainakin Etoshan luonnonpuistoon Nkurenkurun ja Windhoekin puolivälissä ja kenties ihanasti viilentävälle rantalomalle joku loppuosan viikonloppu.

Loppuun hyvä linkkivinkki: mun elinympäristöön pääsee loistavasti kurkistamaan menemällä Vaasan suomalaisen seurakunnan sivuilla lähetystyö-otsikon alle ja nappaamalla Suvi ja Janne Dahlstenin (ohjaajiani) blogin, löytyy myös 8min leffapätkä, mitä kaikkea Nkurenkurun arjessa voi tapahtua. Mbaa eli näkemiin!