Su 6.9.09 Tuntuu hyvältä asettua kotiin Nkurenkuruun

Su 6.9.09

Tuntuu hyvältä asettua kotiin Nkurenkuruun

Nettiolosuhteet ovat mielenkiintoiset, emme saaneet nettiä viritettyä, mokkulalla pitäisi toimia, mutta jokin yhteysongelma on, ja lisäksi Nkurenkurussa huono verkko tänä iltana: se on sama verkko kuin molemmat kännykkäliittymät, joten ei kannata Suomessa säikähtää, jos ei saa netin eikä puhelinnumeroiden kautta kiinni joskus pariin päivään, nou hätä. This is real Africa, sanoi ohjaajamme asiaan Ja nettiä meillä ei ole muutenkaan kuin puoliviikkoisesti, joskus su-ke, mutta vaihtelua voi ilmetä. No, totuin tähän todellisuuteen jo 2,5 vuotta sitten Nepalissakin, että joskus ollaan niin suloisesti pimennossa, että voi vain kirjoitella tunnelmallisia kirjeitä kynttilänvalossa.

Täällä ei ole kuitenkaan paljon sähkökatkoja ja meillä on juokseva vesi, hyvä kylpyhuone(vesi on sen lämpöistä, miksi ilma sen lämmittää, eli voi valita käykö kylmässä aamusuikussa vai lämpimässä iltasuihkussa), kaasuhella ja muutenkin hyvät olot, tilaa lähes kuin kartanossa. Isot huoneet mulla ja Tuomaksella, eteinen, keittiö ja takka-/olo-/ruokailu-/kokoushuone, ja suurensuuri piha talon ympärillä yhteisesti naapuriperheen kanssa. Todella herttainen sambialainen opettajaperhe, 2v söötillä pojalla varustettuna. pyysivät meitä tänään autoretkellä Kavangojoelle virtahepoja katsastamaan, mutta ei sillä hetkellä päästy mukaan, myöhemmin mentiin ja kyllä niitä siellä monikossa polskutteli. Joessa on myös krokotiileja, joiden väijymis- ja hyökkäystaktiikoista saatiin oiva miniluento ohjaajalta, tiivistelmänä: paras olla kulkematta alhaalla joen rannassa varmuuden vuoksi ja suosia korkeampia töyräitä vieressä.

Muuta yhteysinfoa: unohdin perjantaina kertoa, että se hinta 99588-koodilla soittaen on siis soittajalle ilmeisesti ja kuulemma Suomessa 16 snt/min. Myös täältäpäin on oma halpakoodi Suomeen, mutta tänään ainakaan en saanut sillä puhelua läpi. Ja aiemmista tiedoista poiketen: kaikki viestit mieluummin molemminsuuntaisesti namibiannumeroon (Suomesta lähettävän hintaa en tiedä, mutta epäilen sen olevan halvempi kuin 28snt mun suomenliittymään), mulle ainakin sen kautta on halvempaa. Ja loistavaa: viime yönä täällä siirrettiin kelloa tunnin eteenpäin, koska täällä vaihtui kesäaika, elämme alkukevättä siis. Se tarkoittaa aikaeroa vain tunnin verran, Suomi vielä edellä, mutta Suomen talviajanvaihdon myötä aikaero poistuu kokonaan.

Eilen Rundulla (capital of Kavango) vietetyn yön ja lauantaisen Rundun ostos- ja asioidenhoitelupäivän päästiin siis kotimatkan viimeiselle etapille, 140 km, josta reilu 80 km uutta hienoa asfalttitietä ja loppu pomppuista ja pölyistä körryyttelyä. Ei siitä autossa pomppimisesta onneksi kuitenkaan kovin huono olo tule. Koti on keltainen kaunis kivitalo (oikeasti seinät on jotain savi-kivi-sekoitusta, mutta hyvin pysyy päivällä viileämpänä ja yöllä sopivan lämpimänä). eilen asetuttiin itse ja aseteltiin kamoja ja musta on löytynyt sisustaja: huonekalut, pöytäliinat ja kaikki vaihdelleet ahkerasti paikkaa, Tuomas totesi, että jos kaipaa jotain niin kantaa mun huoneesta takas alkuperäiselle paikalle. Yö tuli nukuttua hyvin verkon alla, vain kukko aamuyöstä terrorisoi suunnilleen tunnin ajan, se kiekui niin että ei ehtinyt varmaan henkeäänkään välissä vetää. Ja kukonlaulunaika ei sen mielestä ollut auringon noustessa vaan aiemmin.

Nyt ma-ti vapaapäiviä (kierretään kaupat ja muut paikalliset palvelut, levätään alkuväsymystä pois, aloitetaan pyöräharrastus yms), joku päivä auringonnousua Namibian ja Angolan rajalla katsastamaan, ke-su työpäivien ohjelmassa mm. pyhäkouluopettajien koulutuspäivien suunnittelukokousta, suomalaislasten (2v poika ja 3v tyttö) pyhäkoulua ja ”suomikerhoa”, kummilapsityöhön tutustumista, lauantaina retki nuorten tapahtumaan n. 120 km päähän, ensi sunnuntaina ELCIN Nkurenkuru High Schoolin jumalanpalveluksessa meidät esitellään ja pääsemme mukaan 2. lukukauden (juuri päättyi ja 3. jakso alkamassa) hyvin menestyneiden kummioppilaiden palkintojuhlaan.

Tänään meidät esiteltiin Nkurenkurun luterilaisessa kirkossa naapurissamme, sain hurjat aplodit kun sanoin: ”Morokeni. Edina ljange Sanna. Ame kwa tunga po Nkurenkuru” eli ”Moi. Nimeni on Sanna. Asun Nkurenkurussa.” ja hauskaa tilaisuudessa oli myös se, että kirkon edessä ohjaajamme ja me selitimme kirkkoväelle, etten ole Tuomaksen vaimo ja että olen Suomessa kihloissa. Kosintoja ei siis todennäköisesti ole tulossa täällä Tarpeellisia tällaiset ihmissuhdekartoitukset kirkossa kuuluttaa, muutenhan meitä kutsutaan aviopariksi. Virsikirjassa täällä on monia suomalaisia virsisävelmiä rukwangalin kielen sanoilla, sujuvasti veisasimme mukana ja opin jo monta sanaa, kuten Karunga=Jumala ja Homba=Herra. Koululaiset siunattiin uudelle lukukaudelle, pyhäkoululaiset esittivät lauluja ja keräsivät rahaa ja kirkollisia ilmoituksia oli paljon, joiden viesti jäi mysteeriksi.Tunnelma oli hyvä eikä ollut pyörryttävän kuuma, mitä nyt oli kiitollinen ettei seisten osiot olleet sen pidempiä, ois alkanut tulla huono olo. Täällä voi olla 1-4 kolehtia messussa, alkamisaika voi heitellä noin tunnin, tavallinen kesto 2-3 h (ilman ehtoollistakin) ja töissä käyvät ja muut (esim. lapset ja nuoret) laittavat eri koriin kolehtirahan, työläiset liinalla peitettyyn ja muut avoimeen.

Tänään on tullut tutuksi naapuriperheen lisäksi mm. kirkkoherra, diakoni, monia opettajia, ohjaajaperheen puutarhapojat, yläkoulun portinvartija jne. Iltapäivällä oli perehdytyskokous ja kiertoajelu tässä huiman suuressa kaupungissamme (tämä Nkurenkuru on virallisesti town, eli sinänsä en ole ihan puskassa enkä maaseudun uumenissa, heh!) Välissä luin 3v- pikkuystävälleni ohjaajien kotona joulukirjaa, joka oli hassu yhdistelmä helteen ja rutikuivan hiekkapihan kanssa. Sää vain kuumenee, päivisin on yli 30 selvästi, eikä ikkunoita auta avata päiväsaikaan ettei sisäilmakin kuumene, tuulettimet käyntiin vaan. Kerrospukeutumista ei tarvitse lähikuukausina harrastaa. Täällä pohjoisessa on kuumempaa kuin Windhoekin seudulla, iltaisin huomaa hyvin. Tänään ehdittiin pieni lähiseutukävelykin vielä tehdä, huomenna viedään lähetysseuran polkupyörät korjaamolle ja ryhdytään polkemaan lähipäivinä Aurinko laskee nyt kesäaikana seitsemän lähellä ja nousee kuuden lähellä, illan lisääntynyt valoisa tunti tuntuu hyvältä jutulta. Vielä on vuorokausirytmissäni muuttamisen varaa, fiksu menisi nukkumaan 21-22 ja heräisi viimeistään n. 6, kun ei auringon noustua ja elämän alettua nukkua enää hyvin voi.

Alkuvaikutelma Namibiasta on ollut aika swazimaa-mainen, en tietenkään osaa olla vertaamatta sieltä tuttuihin asioihin (tein DIAK-harjoittelun Swazimaassa, joka myös Etelä-Afrikan naapurimaa, 2-5/2008 eli ehdin olla vuoden ja 3,5 kk Suomessa välissä) ja havainto on ollut, että alun kulttuurihuuma on ollut vähäisempää, joka varmaan johtuu juuri monen asian osittaisesta tuttuudentunteesta. Mutta kaunista, kiehtovaa, kiinnostavaa! Kieli on kiva ja Nkurenkuru tuntuu viihtyisältä. leppoisaa on, ei edes osata vielä rauhoittua kävelemään samaa lönkyttelyä kuin paikalliset! Kukkia maassa, puissa, pensaissa, lintuja, lehmiä, vuohia, aaseja kulkee ympärillä, on perinteisiä majoja, ja niitä rautalankaleluautoja, joita aina on kaikissa afrikkalaisten esineiden esittelyissä

Tänään olo on ollut innostunut, täällä asutaan nyt 5 viikkoa, ma 12.10 lähdetään Etoshan luonnonpuistoa ja Windhoekin harjoittelujaksoa kohti. Voi olla, että pääsen matkaamaan marraskuun viimeisellä viikolla Swazimaahan! Victorian putouksien osalta asia varsin auki, Angolaan päästään varmaan vain päiväretkelle viisumitta (mutta laillisesti) tästä kodin läheltä rajan yli tutun oppaan kanssa, ja loka-marraskuun vaihteessa koitetaan saada viidisteen harjoittelijat varmaankin Swakopmundiin rantalomaviikonloppu varattua ja käydä samalla hiekkadyyneillä laskemassa mäkeä Eli monenlaista kivaa odotettavissa kiinnostavien ja kivojen työjuttujen lisäksi, ensi kuussa saadaan suomenvieraskin tänne kauas meille! Hyvää yötä, rarani po nawa!

ps.loppuun blogivinkki, samaa arkea miehisestä näkökulmasta: http://namibiadiapam.blogspot.com sinne siis!