Keskustelunaiheita koululaisilta ja Ambomaa-ajatuksia

9.11.2009
Keskustelunaiheita
Viime aikoina, esimerkiksi viime ma-to koululaitospastorin matkassa opiskelijoita tapaamassa lukuisilla eri yläaste-lukioilla ja niiden asuntoloissa, on tullut keskusteltua jos ja vaikka mistä. myös taksimatkat ovat olleet antoisia keskustelutilaisuuksia: ). Tässä hieman aiheita:

-uudestisyntyminen, luterilaisuus ja eri uskonnot Suomessa ja Namibiassa (taksissa kahdesti uudestisyntymisestä peräti!)
-perinneruoat ja -juomat Suomessa ja Namibiassa
-koulutusjärjestelmät
-poliiittiset puolueet, presidentit (osa yläastelaisista oli aloittanut koulunsa Martti Ahtisaari Primary Schoolissa Katuturassa!)
-kosimiskäytännöt, hääkäytännöt, polttarit eli kitchen party (täällä sanotaan morsiamelle et mennään jonkun puolitutun vauvajuhliin, lahjat mukana, mennäänkin jonnekin kokkailemaan ja lahjat ovatkin morsiamelle. näin polttarit siis hienosti valmistavat tulevaa vaimoa avioliittoon, tie miehen sydämeenhän käy tunnetusti myös vatsan kautta. vielä kun samanlainen tapa ois sulhasillakin, koska sanontahan on varsin toimivaksi testattu toisinkin päin, kokemusta on, hih! idea on muuten musta aivan mainio ja lyö laudalta jotkut suomalaiset ”nolataan ja juotetaan tuleva morsian humalaan - polttarijuhlat”)
-mitä kieliä ja heimoja on Suomessa
-lukioikäisten raskaudet Suomessa ja onko siitä rangaistuksia(täällähän erotetaan koulusta kunnes vauva vuoden ikäinen, myös jos isä saadaan tietää, hänetkin erotetaan)
-aborttimahdollisuudet Suomessa
-pakollinen asevelvollisuus (Namibiassa palkka-armeija, naisetkin voi hakea)
-suomalainen rippikoulu
-talviurheilulajit
-suomalainen luonto&eläimet&myrkkykäärmeet Suomessa vrt. Namibiassa
-luonnonkatastrofit Suomessa
-suomalainen joulu
-erityisluokat ja erityisammattikoulutus Namibiassa (oltiin tutustumassa tosi kiinnostavaan tyttöjen erityiskouluun, jossa voi opiskella yläaste- ja lukioluokkia ja lastenhoitajaksi/kampaajaksi/sihteeriksi, opettajasta hehkui hänen motivaationsa työtään kohtaan ja hänen kohtaamisiaan näiden ”slow learners” -tyttöjen kanssa oli upea katsoa. hänen taustansa oli, että oli opiskellut 6-12-luokat ko.koulussa, alkoholistiäidin lastenkotilapsi, ja hän oli saanut oppimisvaikeuksistaan huolimatta eväät päästä yliopistoon ja opiskella kasvatustieteen kandiksi! täällähän lukihäiriöiset ja muut joilla on lieviäkin ongelmia tippuu usein kelkasta ja jää luokalle, kun luokkakoot ovat niin suuret, näitä tyttöjä ja heidän itsevarmuuttaan koulussa tuetaan, ja osa pystyy palaamaan tavalliseen luokkaan n.15 hengen erityisluokasta.)

Aina en ole osannut vastata! Myös olin valvomassa rippikoulukoetta, se oli todella vaikea. Piti opiskella läpi koemateriaali, että osasin luetella Nooan poikien nimet, Eedenin joenhaarat ja mitähän kaikkea. täällä on rippikoulu-uudistuksen tarpeen kartoitus Namibian kirkossa meneillään (lähettejä mukana hommassa), että jospa rippikoulu täälläkin voisi sisältää tietopuolen lisäksi oman elämän, arvojen pohdintaa ja uskonelämänhoitamista. suomalainen usko-elämä-rukous -toimintaperiaate on loistava esimerkki siitä, miten tosiaan ei tarvitse pelkkään kristinuskon tiedonpänttäyspuoleen keskittyä. Nuoret kuitenkin pitävät rippikoulustaan ja kokevat sen merkitykselliseksi.

Kaiken tämän varsin monipuolisen ja ammatillisestikin kehittävän keskustelun ohella olen koittanut valloittaa Windhoekia minkä olen ehtinyt, mm. kansallismuseossa ja taidenäyttelyssä ja lukuisissa käsityökaupoissa Oli hieno AIDS-aiheinen oivaltava taidenäyttely muuten! homma jatkuu, alkaa vaan olla Windhoekin päivät vähissä!


Lisäksi olin pe-su sivistäytymässä Ambomaalla akselilla Oniipa-Ondangwa-Olukonda, missä suomalaista lähetystyötä on aloitettu 150 v sitten. Kävin Martti Rautasen kotona, joka on nykyään museo, sekä perinteisessä asuinyhteisössä (kuului museoon) ja Olukondan vanhassa kirkossa muun muassa. Extreme-matkoja jo 150 vuotta, on Suomen Lähetysseura mainostanut nyt juhlavuotenaan, mikä on aika hyvä ilmaisu. Joo-o, tosiaan, tämä tuli eläväksi Rautasen museossa ja heidän perheenjäsentensä haudoilla. Herättää monenlaisia tunteita, heidänkin 9 lapsestaan 3 selvisi aikuiseksi silloisella tietämyksellä paikallisista taudeista ja ilman rokotuksia. Se on tosiaan ihmeteltävä elämäntyö vailla vertaa. Kun se on meidän mittapuulla yhä vähän extremeä sinne matkata, niin mitä se oli silloin, ei voi edes kuvitella. Meille kun riittää jännitykseksi se kun kaasu ja sähkö loppuivat yhtaikaa ja oltiin saunassa, uima-altaassa ja illallisella kynttilöiden ja taskulamppujen kera illalla ja kerrottiin toinen toisillemme niitä kivoja ja vähemmän kivoja tositarinoita skorpioneista, hämähäkeistä, käärmeistä, varkaista, malariasta ja muista lievemmistä sairauksista, kulttuurieroista jne.

Olisinpa saanut viipyä siellä maaseudun rauhassa pidempään, kyllä maalla on mukavaa ja siellä on oikea afrikkalainen meininki! Oli myös upeaa kyläillä paikan päällä okumona (.fi) -silmälasienkierrätysprojektissa(Suomesta Namibiaan) pari suomalaista kouluttaa paikallisia optikkotaidoissa, tekee näöntarkastuksia kirkon sairaalassa jne. Kannattaa tutustua nettisivuihin jos kiinnostus heräsi, tulevat joulu-helmikuuksi kiertämään mm. keski-Suomen seurakuntiin ja kertomaan työstä! Myös talokaverimme, suomalaisia opiskelijoita, olivat ihania ja vietimme antoisia hetkiä yhdessä. Kuulimme heiltä ympäristö- ja kierrätysasioihin liittyvästä tutkimustyöstään ja tapaamme varmaan myöhemmin Windhoekissakin!

Matkan eläinsaldo tähän loppuun:
-pahkasikoja
-paviaaneja
-gekkoja
-hämähäkkejä
-aaseja
-vuohia
-lampaita
-lehmiä
-hevosia

Seuraavaksi varmaankin raportoin ensi viikolla rannikkoseudun elämyksistä (siellä pe-ti, kunhan ensin 4 päivän työviikko tehdään mm. ihanien Nkurenkurun ohjaajaperheen lasten hoitamisen parissa pihapiirissämme!)