Kaikenmoista kaunista

Kaikenmoista kaunista
Ma 2.11.2009
Olin eilen toisen harjoittelijatytön kanssa kombibussiretkellä Rehobothissa, joka on noin 90 kilometrin päässä Windhoekista. Pienehkö kaupunki, josta emme juuri mitään etukäteen tienneet - paitsi että siellä on jossain nätti järvi, jonne emme eilen menneet, koska se olisi ollut mennen tullen yli 10 kilometrin taksimatkan takana. Sen sijaan päädyimme Reho-spa:han, joka oli siis ulkoilualue, jossa sai grillailla, viettää piknikiä, ostaa pehmistä kioskilta (nam!) ja uida uima-altaassa. Hygieniataso oli vähän eri kuin Windhoekin kunnallisten maauimaloiden eli Olympian ja Katuturan. Uimme kuitenkin urheasti! Piknikeväänä oli tonnikalasalaattia, joista annoimme pohjat parille nälkäänsä valittavalle pojalle (joilla kuitenkin oli ollut varaa maksaa noin euron sisäänpääsymaksu), ”teacher, teacher, madam, madam, I am very hungry” - ruinaus jatkui silmien tapittaessa meihin sinnikkäästi.

Kaunista Rehobothissa oli paikalliset ihmiset: joskus muinoin tuolla on asunut paljon valkoisia (miehiä), jotka ovat naineet mustia (naisia) ja lopputulos on sukupolvien päähän saakka kaunis geeniyhdistelmä, esimerkiksi hiusten osalta: afrotukka ja meikäläinen suora kun yhdistyvät niin sekoitus on sellainen vaaleampi tai tummempi pitkä, kiharainen tukka. Lapset varsinkin olivat jälleen niin suloisia, ja lisäksi en tuntenut pahasti eroavani joukosta ulkonäöltäni (olimme ainoat ns. vitivalkoiset). Valkoisten määrä Windhoekissa on hämmentävän suuri ja ihmetystä usein lisää se, ettei äidinkielenä heillä olekaan englanti vaan afrikaans, joka muistuttaa saksaa. Eilen hämmästyin kombissa kun joku sanoi Tchyys (en tiedä miten kirjoitetaan), että mitähän ihmettä, tiedän tuon sanan tarkoittavan heippa, mutta mitä kieltä on? Kunnes välähti, itävallansaksaksi sama! Joten voin esimerkiksi taksista hypätessäni sanoa yhtä hyvin thank you bye, danke schön tchyys , tangi unene tai mbandu gendeni po nawa ja aina tulen ymmärretyksi, taksikuskeilla on monta työkieltä Joten heitetääs taas roskakoriin kaikki kielelliset ja ulkonäölliset stereotypiat: on olemassa paljon vitivalkoisia ja puolivaaleita namibialaisia, ja myös mustia suomalaisia. Musta naiskauneus yhdistettynä värikkääseen tyylipukeutumiseen pistää minut ihailemaan täällä kanssakulkijoita. Paljon kauniita erinäköisiä ihmisiä!

Kaunista eilen oli myös kun harjoittelijakaverini vei minut erääseen kirkkosaliin, joka sijaitsee Windhoekin korkeimman rakennuksen kerroksessa 14 - mikä maisema! Korkean paikan kammo meinasi iskeä muutamaksi toviksi isoa ikkunaa lähestyessäni. Olin myös perusluterilaisessa messussa, johon olisin ehkä kuten toisinaan suomalaisissakin perusluterilaisissa jumiksissa, kaivannut vähän lisää osallistumisen mahdollisuuksia ja hivenen vauhdikkaampaa meininkiä. Kaunista ovat myös apinat, lehmät, aasit, linnut ja etenkin kutojalintujen pesät kun huristelimme kovaa kyytiä kombilla. Kutojanlinnunpesät ovat pyöreitä heinäkasoja pyöreällä ”oviaukolla” varustettuna ja niitä on samassa puussa yleensä valtava määrä, jolloin syntyy hupaisa kerrostalomainen vaikutelma.

Tänään olen hoidellut keskustassa asioita (mikä nyt ehkä on vähemmän kaunista mutta toisinaan tarpeellista). On muuten huvittavaa miten joulun lähestyminen näkyy jo lähes joka kaupassa täällä (entä Suomessa?) ja se näkyy niin länsimaisen näköisenä, että ällöttää lähes: pitääkö niitä joulupukkeja ja lumiukkoja tunkea ympäri helteistä Afrikkaa häh? Löysin asioimisten jälkeen tänään ison, hienon puiston parlamenttitalon luota ja samoilin siellä kukkaloistoa katsellen monta tovia. Siellä oli paljon läheisten koulujen opiskelijoita piknikillä ja lukemassa hyppärillä. Gekkoset vilisti ja linnut visersi, ja tein havainnon, että paikalliset musta-oranssit ja keltapilkulliset gekot voivat tipauttaa hännänpäänsä kuten sisiliskot (se oli jo tynkähäntä, en ollut eläinrääkkääjä). Parasta olivat luonnonkauneuden ohella sadettajat, joiden alta on hyvä hypellä ja vilvoittua vesipisaroista.

Iltapäivällä alkoi uuden työviikon uudet kuviot, olin koulupastori Tylväksen ja toisen harjoittelijapojan (en kämppikseni) kanssa Unamissa eli University of Namibia:ssa ja sain Elina-nimiseltä (Namibiassa on paljon Elinoita, myös Elviin, Rauhaan ja Kainoon tutustuin tänään! Rauha ja Kaino hymyilivät makeasti kuullessaan nimiensä merkitykset.) ekan vuoden lääketieteen opiskelijalta kattavan kierroksen ympäri kampusta, joka oli todella iso! Kirjasto oli kuin Helsingin yliopistokirjasto, kouluasuntola hyvää tasoa, luentosalit isompia kuin DIAK:n auditoria… Kissanpentuja vilisti alueella myöskin. Yliopistoretken jälkeen jatkoimme erään yläaste-lukion komiteakokoukseen, mikä tarkoittaa, että halukkaat oppilaat luokilta 8-12 ovat voineet hakea esim. sihteerin, puheenjohtajan, musiikkivastaavan jne. tehtäviin ja sitten he suunnittelevat koulupastorin kanssa koululla kaikenlaista, esimerkiksi nyt suunnitelmissa pitää rukoushetki ennen koeviikkoja kaikille halukkaille koululla (musta tuollaista ideaa olisi ihan hauska soveltaa Suomessakin!) Koeviikot lukukausien lopussa ovat iso juttu oppilaille täällä, koska koulutus on tärkeää ja monesti myös kallista, joten usein vanhemmillekin on näytettävä, että kannattaa panostaa juuri minun opiskeluihini ja että pisteeni riittävät jatko-opiskeluihin…

Kokouksessa oli tänään joukko 15-17-vuotiaita tyttöjä, jotka olivat kovin kiinnostuneita kyselemään esimerkiksi suomalaisista jumalanpalveluksista ja avioliittokäytännöistä. Esimerkiksi vakiokysymys kihloihin menemisestä, että kysytäänkö ensin vanhemmilta lupaa kihlautumiseen Suomessa, herätti keskustelua. Yritin selittää, että seurustelukulttuurimme on sellainen, että kyllä ne vanhemmat jo yleensä kihlautuessa tuntevat sen kumppanin niin hyvin, että ovat jo mielipiteensä ilmaisseet. Sanoin myös, että en ole kertaakaan kuullut, että kenenkään tuttuni vanhemmat olisivat kovin vastahankaan olleet (johon lisäsi toinen opiskelija, että vaikka olisikin, niin kyllä se pari varmaan silti naimisiin Suomessa menisi). Hääjuhlaruoat kiinnostivat myös kovasti. Yhdessä rukoilemisen tapa täällä kokoontumisten alussa ja lopussa on myös mielestäni kaunis ja mieltä lämmittävä. Kyseisen koulun pihalla oli kaunis hyötypuutarha ja parin sian aitaus agriculture -oppiaineeseen liittyen, se oli minusta hienoa! Tämänviikkoinen ohjaajamme koulupastori Tylväs Haitula on todella ihana persoona, hänestä tulee harkkarikollegoideni haastattelu ilmestymään toivottavasti joulun alla jossakin SLS:n julkaisussa.

Viimeinen Namibiankuukausi on käynnistynyt. Laskeskelin juuri, että mitä kummaa, minulla on enää noin tusina työpäivää täällä! Marraskuu on matkustelukuu: pe-su 6-8.11 Oniipassa Ambomaalla, pe-ti 13-17.11 harjoittelijaviisikolla Swakopmundissa rantalomalla ja hiekkadyyneillä ja la-la 21.-28.11 Swazimaassa - kolminkertaisesti kauniita matkakohteita jee! Ensi viikolla Swakopiin lähtiessä alkaa olla tosissaan suomenlähtölaskenta -fiilis, sillä tyhjennän kotoisan huoneeni ja palaan tänne enää 4 yöksi ennen Swazimaata ja kahdeksi yöksi Swazimaan jälkeen! Käsittämätöntä tää ajan kulu nyt kyllä! Lopuksi pahoittelut, että säätämismotivaationi kuvien nettiin saamiseksi on ollut niin olematon (se on nimittäin aika monivaiheista säätämistä) joten kaikesta kauniista olette joutuneet toistaiseksi tyytymään kirjallisiin selostuksiin, koitan saada vielä tapani parannettua! Kaunista alkanutta viikkoa!