kummionnea ja lahtohaikeutta

kylla taa sanoo nyt, etta on kerrassaan ihanaa olla kummi:) siis en ole kastekummi kenellekaan lapselle toistaiseksi elamassani, mutta nepalissa shining home -lastenkodissani ja swazimaassa havulaakson lapset -jarjeston toimintakeskuksella mulla naita pienia rakkaita ystavia riittaa. eilen ja tanaan olen osallistunut 35 lapsen esikoulupaiviin ja joulujuhlaan ja nahnyt myos koululaisia iltapaivan lukukerhossa. Joulujuhla oli niin suloinen! Vanhempien ja muiden laheisten ilo ja onnellisuus nahdessa oman lapsen esiintyvan, on niita asioita, jotka ovat kaikkialla maailmassa samankaltaisia. Ymmarsin joulujuhlassa miten laaja ja monipuolinen merkitys toimintakeskuksella on yhteison elamaan. Kyseessa ei ole vain muutaman kymmenen lapsen esikoulutus, vaan toivo ja tuki leviaa koko perheille: nytkin ovat olleet tarpeen naissa saissa ne peittokerayksen peitot (eraassakin majapahasessa kuulema viisi sisarusta joutui ennen taistelemaan yhdesta peitosta, ei enaa), joulupaketit auttavat koko huushollia, saippua ja ruokatarvikkeet edistavat koko asuinyhteison terveytta ja fyysista jaksamista - sita kautta myos konkreettisesti koulumenestysta... Kertakaikkiaan, ei voi jattaa kylmaksi yhtakaan katsojaa kyseinen joulunaytelma (lempikohtani se kun paimenet riemusta hihkuen juoksivat ympyraa kedolla ja kun tietajat seurasivat tahtipoikaa)ja joululaulut, esiintyjien esittelyt ja puheet, joita opettajat, harjoittelijat ja jarjeston eras perustaja pitivat, eika myoskaan juhla-ateria jattanyt kylmaksi. Paikan paalla on tekemisen meininki, itsenaisesti tullaan osallistumaan esimerkiksi aterian jalkeen tiskaamiseen ja siivoamiseen. On ilo tietaa oikeasti kummilasteni ja heidan parissaan tyoskentelevien kokkien, open, avustajan ja heidan laheistensa voivan hyvin. Toiminta on laadukasta ja hyvaa kaikin puolin. Suomalaiset perustajat ja harjoittelijat auttavat kehittamaan toimintaa, mutta yhteiso itse pyorittaa sita. Myos periaate, etta esikoulumaksu maksetaan polttopuiden tuomisella oli mielestani hyva idea. Nain myos koululaisia, jotka tulivat iltapaiva-aktiviteetteihin. Luku-, ja kasityokerhoa, ollut liikuntakerhoakin jne, riippuen vetajista (ope, harjoittelijat). Valmistujais-kihlajaislahja on tuonut iloa toimintakeskukselle, koululaiset tulevat innolla suoraan koulusta ja tarttuvat kirjoihin!

Lisaksi olen eilen hetkellisesti auttanut harkkajarjestoni toimiston muutossa (mbabanen sisainen osoitteenvaihto kyseessa), mika tuntui varsin haikealta meista kaikista. Tapasin eilen monia entisia ja nykyisia tyokavereita ja tanaan viela yhden lisaa, lisaksi olen kahvitellut parin suomessa tyoharjoittelua viime kesina Swazimaan yliopistosta suorittaneen tyton (Siphiwe, Thulile) kanssa, mika on ollut mukavaa. Nykyisia DIAK-harjoittelijoita on myos tullut tavattua mm. Havulaaksossa ja vapaalla muutamia, monipuolisia keskusteluja samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa, itse kukin jattaa lahiaikoina taakse taman kauniin, ystavallisen maan ja suuntaa erinaisten mutkien kautta Suomea kohti... Tanaan taas tullut palelua ukkosen, sateen, sumun ja matalalla leijailevien pilvien keskella harjoiteltua suomeenpaluun varalle, mutta onneksi keli tosiaan oli su-aamusta tahan iltapaivaan ihanan helteinen. Ajoitukseni tanne tuloon ja miten kaikki taal jarjestyi, meni tosiaan nappiin: Maaseuturetket, joulujuhlat, toimiston muutto, mahis tavata paria tyonsa paattavaa vanhaa tyokaveria juuri ennen heidan poismuuttoa, hyva majapaikka, kaikki jarjestyneet tapaamiset, se etta harkkaritkin taalta juuri pian lahtevat... Meika saataa, Jumala jarkkaa... Kertakaikkiaan tunnepitoinen viikko, ei voi muuta sanoa. Uimista, loikoilua, sellaista hemmottelulomailua seka luontoretkeilya olisin lisaa vahan tahtonut, mutta missioni tavata paljon tuttuja (LDS, havulaakso jne) tayttyi todella hyvin ja viikkoni taalla on ollut mahtava! Onnellisella, kiitollisella, haikealla mielella jatkan matkaani kotiin Windhoekiin yhden yon paasta ja matkaani Suomeen neljan yon paasta!