Lomatunnelmakuvia & arvoituksia

To 18.11
Lomatunnelmakuvia & arvoituksia

Tässäpä teille parit dyynit, pelikaanit ja laiturilta lomahymyt Swakopmundista vielä, sekä perinteistä amboateriaa(sormin syötynä hirssipuuroa, kanaa, pinaattikastiketta ja hapanta oshikundu-juomaa) ja ambokirkkoa (Olukondan kirkko)Oniipan-opintoretkueelta. Nytkin on ihan lomaolo, vaikka olen vain kotona tauolla palaverien ja diakoniprojektiin tutustumisen välissä, kyllähän tää lähtölaskennalta tuntuu kun on juuri harjoittelunohjaajan kanssa loppuarvioinnitkin käyty läpi!

Lähiaikojen automatkoilla ollaan esitetty arvoituksia toinen toisillemme. Ennen kuin paljastan parhaan täällä kuulemani arvoituksen pähkinäksi eteenpäin, kerron millaisia tosielämän arvoituksia menneeseen ja tulevaan liittyen on päässä pyörähdellyt.

Swakopissa kämppikseni käväisi käärmetalossa selvittämässä sen arvoituksen, mikä käärme oli ollut ovensuussamme eräänä iltana hänen kääntäessään kaasuhanaa kiinni ja mun tullessa kirkolta kotia kohti: mosambik spitting kobra eli tuttavallisemmin sylkykobra. Oon aikalailla kiitollinen, etten pimeässä törmännyt kyseiseen kaveriin, sillä sehän nostaa pään ja kykenee sylkemään myrkkyä tietääkseni yli kahden metrin päähän. Se tähtää uhrinsa silmiin mikäli mahdollista, voi mennä siis näkö tai ymmärtääkseni henkikin. Itse kieltäydyin kyseisestä käärmenäyttelyretkestä, sillä sen verran selkäpiitä karmi Helsingin Tropicario, kun lueskelin viime vuonna siellä mitkä kaikki maan matoset Namibiassakin tykkää lymyillä. Herran haltuun,ohjaajani hyvää sanontaa lainatakseni tässä käärmeasiassakin. (eli en tahdo peloitella, kyllä Afrikkaan kannattaa matkustaa!)

Toinen mysteeri pääsäni on ollut Suomen sikainfluenssakohu. Siitä meillekin välillä huhuja eri reittejä kantautuu vaikken juuri uutisia ole seurannut. Vastustuskykyni kun on heikko, enköhän sen viimeistään päiväkotisijaiseksi mennessä itsellenikin saa, mutta jotenkin se ei juurikaan hetkauta. Olisi tässä elämässä voinut jo jotakin pahempaakin kohdalle sattua, esimerkiksi malaria. En halua vähätellä sitä, että moni oikeasti pelkää sikainfluenssaa, etenkään pitkäaikaissairaiden ja heidän omaistensa kohdalla, mutta täältä katsoen ainakin tuntuu, että kohistaankohan asiasta esim. mediassa hieman liikaa ja liian painajaisia maalailevaan sävyyn? Esimerkiksi jotkut nimeltä mainitsemattomat lehdet saa mut taas näkemään punaista kirjoittaessaan kuulemma ”vaietuista salaisuuksista” kuten ettei hoitoa saa tarpeeksi. Suomessa on terveydenhuolto maailman huippuluokkaa ja tuntien monia ko. alalla työskenteleviä, olen varma että he tekevät kaikkensa ja pistävät parastaan, silloinkin kun se tarkoittaa ylitöitä. Sen sijaan kuulin täällä, että mua hoitanut yksityissairaala on huijannut rahaa eräältä tuntemaltani henkilöltä ja moisia oikeusjuttuja on käynnissä täällä useita. Suomessa myös tutkitaan, eikä vain määräillä lääkkeitä noin vain. Lisäksi, arvio sikainfluenssakuolemien mahdollisuudesta Suomessa on pudonnut useasta tuhannesta muutamaan kymmeneen, eli se kertoo jotakin siitä, että tauti tulee yleensä lievänä. Totta kai on todella surullista, että siellä on kuollut monia lapsia, nuoria ja aikuisia, mutta mistä silti juontaa juonensa sentasoinen hysteria, että rokotteista tapellaan terveyskeskuksen jonoissa? Elämää ei voi hallita eikä kuolemaa kontrolloida eivätkä taudit tule koskaan missään olosuhteissa poistumaan tästä maailmasta, se on kerta kaikkiaan lääketieteeseen uskovassa hyvinvointivaltiossammekin ymmärrettävä. Sitä paitsi normaaliin kausi-influenssaankin kuolee monia heikkokuntoisia vuosittain ja moneen kuolinsyyhyn Suomessa muutenkin vuosittain enemmän kaikenikäisiä kuin kyseiseen sairauteen. Mua saa sivistää, jos kirjoitin jotakin ei-paikkaansa-pitävää. Toivotan tsemppiä ja voimia kaikille asian kanssa painiville ammattilaisille ja potilaille ja huolestuneille!

Myös kuulin uutisia kummallisesta kauppojen aukioloaikojen uudistuksesta siellä kotimaassa ja pyörittelen ihmeissäni päätäni. Täälläkin olen kummastellut, miten Windhoekissakin saavat olla kaupat ja kauppakeskukset auki, jopa sunnuntaiaamuna jumalanpalvelusaikaan, toisin kuin toistaiseksi Suomessa. Mihin ihmiset tässä maailmassa tarvii seitsemänä päivänä viikosta 24h-shoppailumahiksia?! Uudistus tulee tarkoittamaan todella paljon lisätarvetta esimerkiksi ympärivuorokautiseen lasten päivähoitoon. Se uudistus ei ole perheiden etu. Ainoa hyvä asia, jonka näen, on että riittää kauppakeikkatyötä opiskelijoille. Kuitenkin suurin osa kauppojen työntekijöistä lienee lasten äitejä… Jotain kunnioitusta ja tärkeysjärjestystä tähän hommaan. Lepopäivät, pyhä ja perheiden yhteinen aika ovat tärkeämpiä asioita kuin se, että ostoksille pääsee ihan koska vain.

Noniin, näin tiedostavista aiheista onkin sitten hyvä siirtyä loppuhuipennukseen, eli siihen arvoitukseen:
Oli lääkäri ja hänellä oli poika. He joutuivat auto-onnettomuuteen ja lääkäri kuoli. Poika joutui sairaalaan. Häntä tuli siellä sairaalan lääkäri katsomaan ja hän sanoi: Minun poikani! Olet pian kunnossa! - Kuka lääkäri oli / miten tämä voi olla mahdollista?

Nyt voit rauhassa pohtia ja jos tahdot jo tietää vastauksen, lue eteenpäin. Arvoitus on peräisin CUAHAn eli Afrikan kirkkojen AIDS-vastaisen työn koulutuksesta, ja sen tarkoitus on herätellä kuulijansa huomaamaan kuinka sukupuolitietoisia he ovat. Lääkäri tai etenkin englannin doctor tuo sanana useimmille mieleen miehen, kuulemiani vastausarvauksia mm. lääkäri oli pojan isoisä, tai Jeesus, tai pojalla oli kaksi isää, joiden kanssa hän asui. Oikea vastaus (kröhöm, arvasin sen muuten oikein noin minuutin pohdinnalla, heh!): Sairaalan lääkäri oli pojan äiti.

Arvoituksellista ja antoisaa loppuviikkoa itse kullekin!