vapaaviikonloppua viettämässä windhoekissa

Kuntoni kohenee ja oon ryhtynyt peräti hieman urheilulliseksi. En enää yski niin paljon, ja nuhakin alkaa vähitellen taittua näillä näkymin, jes. Ehkä se kolmas ja pahin yskänlääke sittenkin olikin tehokkain, eikä tuo teoria ole vain lasten (ja aikuisten)tsemppaamista lääkkeidensyöntiin? Eilen ja tänään olen ollut uimassa ja lisäksi eilen auringon laskiessa iltakävelylläkin. Kaunista seutua tämä meidän asuinalue eros, aika rikasta ympäristöä: kaikilla muurit, sähköaidat, vahtikoirat ja g4s-vartiofirman logot portinpielessä. kävelin ihan kaupungin laidalla siis, näkymät olivat paikoitellen tosi kivat kukkuloille ja laaksoihin tosi kauaskin.

eilen testasin katuturan kunnallisen uima-altaan (kuten helsingin kaupungin uimastadion) ja pohdin, lienenköhän ainoa valkoinen asiakas, koska katuturassa ei valkoisia asustele. arvaukseni piti paikkansa, mutta olinkin myös ainoa asiakas, koska paikkaa oltiin juuri sulkemassa yleisöltä pian alkavan uimakilpailun vuoksi mutta mun sallittiin uida vähän aikaa, kyllä hymyllä ja muutamalla oshiwambon sanalla saa täällä valkoisena mitääntietämättömänä vapaaehtoistyöntekijänä useimmiten helposti ihmiset puolelleen. paluumatka uimasta taksilla oli jännittävä, kiersin kaupunkia noin tunnin, rupattelin mukavia vähintään puolen tusinan vaihtuvan kanssataksimatkaajan kanssa ja kuskilla meni suht monta kertaa kollegoihinsa liikenneruuhkissa hermo, töötti tuuttaili tunteella ja pää oli ulkona ikkunasta kuskin solvatessa kanssa-autoilijoita ties millä kielillä ja ilmauksilla. tänpäiväisellä uimastadion-matkalla puolestaan kuskini pysäytti huoltoasemalle ja ymmärsin, että tankattaisiinn, mutta hänpä hakikin kastelukannun ja alkoi kastella ylikuumaa, höyryävää moottoriaan, mä kurkin etupenkiltä minkä etupellin alta raosta näin. olipa uusi tapaus tuollainenkin operaatio! autoista puheen ollen, ens pe-su matkaan 1-2 muun harkkarin kanssa ambomaalle 6-7 tunnin ajomatkan päähän oniipaan (sinne Martti Rautasen ja muiden ekojen suomalaistyöntekijöiden klassisille kotikulmille) vakitaksikuskimme ystävän kombibussissa. sitä seuraavan viikonlopun swakopmund-matkaan koitetaan saada vuokra-autoa järkättyä (en ole lupautunut ajamaan, pojat tai joku rohkeampi ylipäätään hoitakoot sen puolen vasemmanpuoleisesti...)kun kirkon autojen lainaaminen ei näyttänyt sujuvan.

Tämänpäiväinenkin olympia-niminen uima-allas oli kiva paikka, pidettii piknikiä, paahdettiin vaaleata nahkaamme ja pulahdeltiin vilvoittavaan veteen. päälle pizzeriaan:)ja suklaa-/toffeetehdasputiikkiin, oli silmän- ja suunruokaa ne luomukset:) ruokapuoli on ollut hyvin tänään hoidossa, aamupäivästä oltiin käymässä ja auttelemassa päiväkodin myyjäisissä, olin mukana tekemässä jättisaavillisen perunasalaattia (vakinamibialaista juhlamuonaa, mut ilman suolakurkkuja ja omenoita, sekavihanneksilla ja majoneesia säästelemättä). Päiväkotityörupeama on näin saatu hyvissä merkeissä päätökseen. Lapset olivat eilen innoissaan ja onnessaan kissanaamareiden askartelusta. Vielä töiden jälkeenkin oli aivot ihan kissa-koira-ideointivaihteella koiraa uidessa, kun koko viikon oli pohtinut kaikkia tietämiään leikkejä, loruja, lauluja, askarteluja ja tietoiskuja kissoista ja koirista. BINGO-kissalaulu ja Namibian kansallislaulu, jonka lapset tunteella aina aamuhartaudessa kajauttavat ja minä messissä, soivat iltakävelyllä kilvan päässä. Meidän työpanosta päiväkodeissa kiiteltiin ja yhteistyö tuntui hyödylliseltä ja hedelmälliseltä. Jos joku etsii itselleen/työyhteisölleen/muulle porukalle kummikohdetta, niin Lähetysseuran kautta Windhoekin kummipäiväkodit Katuturassa on oikein varteenotettava vaihtoehto, jossa on tuki tarpeen ja tärkeää toimintaa.

Huomenna aamulla ajattelin mennä enkunkieliseen (toista kertaa koko namibianaikana!) messuun, jotta ymmärrän hieman enemmän mitä tapahtuu. ymmärtääkseni pyhäinpäivä näkyy täälläkin kirkkovuodessa. muuten en ole oikein päässyt pyhäinpäivän tunnelmaan, ajatuksissa on ollut kyllä kaunis keravan hautausmaan kynttilämeri. halloweenin en ole kaupungilla huomannut näkyvän. Kirkon jälkeen suunnitelma ois tehdä tyttöseurassa päiväretki Rehobothiin kombibussilla, saas nähdä millainen paikka se on (tiedän vain että siellä on järvi, jossa ohjaajani ovat olleet melomassa, katsotaan löytyykö kyseinen lätäkkö). Ma-to työpäivät tulevat alkamaan iltapäivällä kahden jälkeen ja päättyvät illalla 18-20, kiertelemme siis yläasteilla ja lukioissa oppilaitospastorin matkassa, suht rentoa siis, voisi alkaa aamuisin kiertää kauppoja, museoita ja muita mestoja. hyvää viikonloppua ja tsemppiä marraskuuhun sinne!