windhoekin elämän alkua

Pe 16.10
Maaginen puoliväli on nyt ylittymässä. Nyt väsynyt olo ollut ymmärrettävästi lähipäivinä muuttamisesta, muutoksesta, matkaamisesta, lyhyistä yöunista, flunssasta. Sain tänään lääkäristä uuden antibioottikuurin ja yskänlääkkeen, yskästäni voisi sanoa että komea yskä, kunhan vain pysyisi (eli toivottavasti ei pysy). Tänään kierrettiin ohjaajan autokyydillä nuo kolme kirkon päiväkotia/esikoulua, joita SLS tukee kummityön kautta ryhmätuella. Upeita paikkoja! Hyvät talot, lapsille sopivat tilat ja välineitä ja materiaalia löytyi ja mukavat opettajat (yksi mies, muut naisia) lapsiryhmät olivat n. 30-50 lasta, ryhmiä oli esim. 2-3vuotiaiden, 4-5 vuotiaiden ja 5-6 vuotiaiden. Opettajia on muutama per ryhmä, vaihtelevasti (tuurailevat sairastuneita paikoissa keskenään ilmeisesti). Vastaanottomme ekassa paikassa varsinkin oli sellainen et lapsijoukko juoksi autollemme, ja piiritti meidät ennen kuin olimme saaneet itseämme kunnolla ulos autostakaan, jokainen tahtoi saada pidettyä kiinni kädestä, halattua ja niin edelleen. Eli toistakymmentä lasta roikkui kiinni ja huutelivat hellouta innoissaan. Vedin heti rajan siihen että ketään en ilmaan, syliin, reppuselkään nostele (paitsi istuessani tietenkin) , tai selkäni on kipeä alle aikayksikön. Kiinnostuneella fiiliksellä tartun työhön, autamme myös SLS-kummeille Suomeen menevien kummikuulumisten (kummikohdekirje) kirjoittamisessa ohjaajiamme työkokemuksemme perusteella. Asioita hoideltiin, ja työnantajajärjestömme tarjosi hyvän ravintolalounaan jäätelöannoksen kera! osaan jo lähipostiin ja muihin tarpeellisiin paikkoihin ja huomenna ja lähitulevaisuudessa jatkuu Windhoekin kartoittaminen (pitäisi saada ensin kartta käsiinsä). La vapaa, su konfirmaatiojumalanpalvelukseen reissataan!